Kendo, miekan tie

Kendoharjoittelun päämääränä ovat henkinen ja fyysinen kasvu. Ne rakentuvat läpi elämän jatkuvalle oppimiselle ja harjoittelulle. Toisen ihmisen kunnioittaminen ja arvostaminen ovat kendoharjoittelun perusta. Osana suomalaista yhteiskuntaa kendo pyrkii edistämään avoimuutta, rehellisyyttä, suvaitsevuutta, oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa.

Harjoittelu

Kendoa harjoitellaan bambumiekalla (shinai). Peruspuku on harjoittelutakki (kendogi) ja housuhame (hakama) lisäksi vielä suojavarusteet kypärä (men), rintapanssari (do), lannesuoja (tare) ja suojahansikkaat (kote). Varusteet muistuttavat samuraihaarniskaa ja niiden tarkoitus on mahdollistaa turvallinen tapa harjoitella täydellä kontaktilla.

Kendossa on myös oma kata-sarja eli puumiekalla harjoiteltava ennalta määrättyjen liikesarjojen kokoelma.

Kendoa voi harrastaa kaiken ikäiset: käytännöstä kouluikäisistä aina niin korkeaan ikään kuin miekka pysyy kädessä. Kendoharjoittelua voi lähestyä usealta suunnalta: monia viehättää kendossa sen vaativuus ja reippaassa sosiaalisessa ympäristössä harjoitteleminen, myös halu kokeilla rajojaan ja innostuminen kilpailemisesta ovat usein kuultuja motiiveja. Kaikki kuitenkin alkaa siitä, että kendon perusteet on opittava. Tämä tapahtuu kolme kuukautta kestävällä peruskurssilla.

Peruskurssilla opitaan käyttämään miekkaa, liikkumaan ja huutamaan. Perusmotoriikka opetellaan ilman suojavarusteita ja vasta peruskurssin jälkeen kun perusteet ovat hallussa, voidaan siirtyä harjoittelemaan suojavarusteiden kanssa.

Seurassamme on kendoharjoitukset lähes joka päivä. Kendo on sosiaalinen laji, jota ei voi oppia yksin, tueksi tarvitaan hajotuskumppaneita, opettajia ja oppimistilaisuuksia. Alkuun päästyään kendoharrastusta voi laajentaa osallistumalla leireille ja kilpailuin.

Kendo on jatkuvaa opettelemista. Kukaan ei ole koskaan lopullisesti valmis. Japaninkielisellä harjoittelemista tarkoittavalla sanalla keiko viittaakin taistelutaidon tai jonkun muun taiteenlajin päättäväiseen ja omistautuneeseen opiskeluun. Keiko ei tarkoita vain säännöllistä harjoituksen toistamista tai kovaa treeniä, vaan ennen kaikkea harjoittelijan pyyteetöntä halua opiskella. Kendo keiko on harjoittelua, joka on tiiviissä yhteydessä siihen, miten suhtaudumme muuhun elämään ja tapahtumiin ympärillämme. Jatkuva harjoitus mahdollistaa oman kasvamisen, luoden yhteyden kendon harjoittelun ja arkielämän välille.

Historia ja kulttuuri

Japanin historiassa miekalla ja miekkailulla on aina ollut erityisasema. Keisarillisen suvun jumalallisen alkuperän symbolit ovat legendan mukaan auringonjumalatar Amaterasulta saadut miekka, pronssipeili ja jalokiviketju. Keisarillinen suku on ollut Japanin yhteiskunnan ja kulttuurin kannalta merkittävä tekijä. Toinen Japanin historiassa merkittävä tekijä on olleet samurait eli sotilaseliitti. Kendon historia on tiiviisti sidottu samuraiden historiaan.

Samuraiden historia kulkee käsi kädessä sotataitojen ja yhteiskunnan ja kulttuurin kehityksen kanssa. Sotilaseliitin asema vahvistui vähitellen: samuraiden valtakausi alkoi 600-luvun loppupuolelle ulottuen aina vuoteen 1867, jolloin Japanin modernisoituminen alkoi.

Japanilaisen miekkailun kehitystä on usein osuvasti kuvattu sotataidon kehittymistä – ensin taiteeksi – ja lopulta henkisen ja fyysisen kasvun tieksi.

Japanilainen buddhalaisuuden, konfutselaisuuden ja shintolaisuuden perinne sekä ainutlaatuiset yhteiskunnalliset tekijät kuten sotilaseliitin suuri merkitys maan historiassa, tekevät mahdolliseksi sen, että miekkailusta on kehittynyt jotain niin ainutlaatuista kuin kendo.

Lisää tietoa kendosta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kendo